RUBENIN PUKEVA  - liike verraton

Kirjoittaneet Riitta Luhtala, Iida Hakola ja Ralph Jaari

Pukevan isä, Ruben Jaari syntyi 22.1.1906.

Hän oli ainoalaatuinen liikemies ja osa vaatetusbisneksen ja Helsingin historiaa.

Tähän teokseen, joka ilmestyi kirjana ensi kerran vuonna 2006 Ruben Jaarin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi, on koottu Ruben Jaarin lyhyt elämänkerta sekä  pukevalaisten muistelmia Rubenista

.

Ruben Jaari oli värikäs ja idearikas persoona, tarvittaessa kova neuvottelijakin mutta pohjimmiltaan lämmin ja ihmisläheinen henkilö.

Toivottavasti kertomuksista väittyy se aito Pukeva-henki, jonka vallitessa Pukevaa johdettiin ja kehitettiin kaikkien pukevalaisten myötävaikutuksella. Lämpimät kiitokset kaikille pukevalaisille työstänne ja tarinoistanne

.  

Erityisen kiitoksen ansaitsevat Tuula Eriksson, Tuomo Forss, Anna Kalin, Antti mäkinen, Liisa Nikkanen, Liisa Paronen, Risto Suominen, ja Satu Wrede, joita saimme haastatella tätä kirjasta varten.

Haluamme myös kiittää kirjasen koonneita Riitta Luhtalaa, Ida Hakolaa ja Heikki Honkalaa panoksestanne. 

RUBEN JAARIN LYHYT ELÄMÄNKERTA 

 

Ruben jaari syntyi 22.1.1906 juutalaiseen kauppiasperheeseen Helsingissä. Vanhempien tuttavapiiri oli laaja ja siihen kuului hyvin erilaisia ihmisiä.

 

Nuori Ruben istui usein kuuntelemassa aikuisten puheita, tallentaen mieleensä paljon sananlaskuja ja viisauksia, joiden opit tulivat hyvään käyttöön hänen myöhemmässä elämässään.  

Isällä oli liikesuhteita ulkomaille, joten nuori RUben sai jo lapsena kosketuksen ulkomaalaisiin ja oivalsi kielitaidon merkityksen. Perhe asui lähes neljä vuotta Tanskassa. Tanskan vuosina Ruben toimi aktiivisesti partiossa ja harrasti painia. 

 

Opiskeluaika  

Perhe muutti takaisin Suomeen vuonna 1920. Perheen hammaslääkäri Axel Salinger oli todennut nuoren Rubenin matemaattisesti lahjakkaaksi ja kehoitti isää lähettämään poikansa insinöörioppiin.

 

Ruben harjoitteli sähköalalla Strömbergin tehtailla kaksi vuotta. 16-vuotiaana hänellä oli selvä päämäärä, hän halusi insinööriksi. Suomessa alan ainoa oppilaitos oli Tampereella, eivätkä sinne mahtuneet läheskään kaikki halukkaat.

Lisäksi Ruben oli liian nuori.

 

Hän aloittikin opintonsa Konstanzissa Saksassa. Kolmen vuoden tiiviin opiskelun jälkeen Ruben Jaari valmistui sähköinsinööriksi arvostetusta ingenieurschulesta.

 

Myös kielitaito oli karttunut sillä hän puhui äidinkielensä ruotsin lisäksi myös suomea, tanskaa, saksaa ja englantia.

Valmistuttuaan insinööriksi Ruben Jaari työskenteli kolme vuotta Ranskassa Nancyssa Nordon Freres -yhtiön pääjohtajan assistenttina. Ranskassa vietetty aika oli nuorelle insinöörille hyvin merkittävä. Hän oppi jälleen yhden kielen lisää ja solmi tulevaisuuden kannalta tärkeitä liikesuhteita.

 

Ranskassa hän kiinnostui ensi kertaa myös muodista –tulevastaelämäntehtävästään. Vuonna 1928 Ruben Jaari palasi Suomeen mukanaan useita ulkomaisia edustuksia, joita hän oli hankkinut kuullessaan maamme huonosta työllisyystilanteesta.

 

Samana vuona toimintansa aloitti Ruben Jaarin ensimmäinen oma yritys, Asioimisto Miro-Miro Agenturaffär. 

Varusmiespalveluksesta muodin pariin  

Ruben Jaarin oli ollut kolme vuotta lykkäystä varausmiespalveluksesta, kun hän astui palvelukseen tammikuussa 1929. Nuorukainen meni laivastoon, koska tiesi siellä voivansa hyödyntää matemaattisia ja kielellisiä taitoja. 

Varusmiespalveluksen jälkeen Ruben Jaari halusi tehdä jotain konkreettista muotialalla, jota kohtaan hänen kiinnostuksensa oli Ranskassa herännyt. 

Hän  aloitti isänsä kanssa naisten takkien valmistuksensa vuonna 1930. Myöhemmin samana vuonna hän perusti veljensä Fajo Fabianin kanssa takkitehdas Mallion. 

Samoihin aikoihin Uudenmaankatu 33:ssa meni vaatetustehdas konkurssiin. Oy Textil Ab osti konkurssipesän ja myi sen Jaarin veljeksille luotolla. Ruben Jaari meni henkilökohtaiseen takuuseen tuolloin vielä vaatimattomalla omaisuudellaan.

Ajat olivat vaikeat, joten insinööri Jaari, työtä pelkäämättömänä ja osaavana miehenä, pyrki tekemään mahdollisimman paljon itse. Usein hän jäi huoltamaan ja puhdistamaan koneita muiden lähdettyä kotiin. Siivoaminenkin kävi tehtaanjohtajalta. 

Ensimmäinen oma myymälä 

Ruben Jaarilla oli ideoita ja vahva näkemys liikkeen kannattavuudesta ja markkinoinnista Hänen mielessään oli vähittäismyymälän perustaminen. Vakaa usko kaisaniemenkadun muuttumisesta vilkkaaksi valtaväyläksi ratkaisi liikepaikan valinnan.  

Insinööri Jaari avasi 1.4.1933 Vuorikadulla (nykyisellä Kaisaniemenkadulla) pienen kivijalkakaupan nimeltä Kappa-Keskus.

Liikkeen ensimmäinen lehti-ilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomien sekalaisissa ilmoituksissa avajaispäivänä:

Kappoja myy erikoisen halvalla käteisellä ja myös vähittäismaksulla.

Kappa-Keskus, Vuorikatu 16- Lepakkoa vastapäätä”.

 

Tästä liikkeestä sai alkunsa Ruben Jaarin elämäntyö, muotitavaratalo Pukeva. 

 

Muotitavaratalo Pukevan juuret juontuvat teollisesta taustasta. Jaarin lukuisat vaatetus tehtaat valmistivat myyntiartikkeleita vähittäiskauppaa varten.

KERTOMUKSIA rubenista & PUKEVASTA, 

ANNA KALIN MUISTELEE

 

Anna Kalin aloitti uransa Pukevassa 1949 työskentelemässä naisten vaatetustehdas Tuotanto Oy Pukevasssa tehtaiden sulkemisvuoteen 1976 asti. Tehdastoiminnan loputtua siirtyi osa henkilökunnasta töihin itse tavarataloon, näin kävi muun muassa Anna Kalinin kohdalla.

 “Pukevan alkuvuosina toiminnan keskipiste keskittyi nimenomaan teollisuuteen”, Kalin muistelee. 

Anna Kalin kertoo, että Ruben Jaari ei ollut etäinen, vaan jutteli mielellään kaikille ja kyseli asioita. Hän otti kaikki huomioon ja arvosti jokaista työntekijäänsä.

 

Pukevalaiset olivat yhtä perhettä.

Jokainen varmasti tunsi olevansa omalla paikallaan ja nautti työnteosta. Työntekijät viihtyivät pukevassa yleensä pitkää. Sillä, joka teki työnsä hyvin, oli myös mahdollisuus päästä eteenpäin. Vastuunkantaminen oli yhteistä, mutta työtä sai tehdä hyvin itsenäisesti ahkeruus yhdisti.

"Muistan ensimmäisiä kertoja kun menin tehtaalta myymälään auttamaan, meitä oli muutamia parikymppisiä siellä silloin töissä. Se oli varmaan vuonna 1950. takahuoneessa oli levysoitin, ja me laitoimme kaupan sulkemisen jälkeen levyjä soimaan. Kerran sitten myös insinööri Jaari oli siellä, kun meillä oli joku kiva levy soimassa.

Muistan, kuinka mekin monta kertaa tanssimme kauppaneuvoksen kanssa siellä myymälässä."

 

Anna Kalin näkee Pukeva-hengen syntyneen myös siitä, että sai olla mukana kasvussa ja kokea yrityksen laajentumisen. 

 

"Tuli tunne , että tämä on meidän ja minun. Puolisonikin sanoi hyvin usein, että hänellä on sellainen tunne, kuin minä omistaisin Pukevan.

Sanoin aina, että ei se mitään, kun minullakin on sellainen tunne.”

Muistatko?

Materiaali-innovaatioita

ja helpotusta sodanjälkeiseen kangaspulaan 

Tekstiilialalla oli sodan jälkeen huutava pula materiaaleista ja suomalainen vaatetusteollisuus oli lamatilassa. Kun saatavana oli vain harmaata mantellikangasta, Ruben Jaari keksi värjätä kankaat – ja Kappa-Keskuksen maine muodin edelläkävijänä sai alkunsa.

 

Ulkomaankauppaa harjoittavanyrityksensä MIROn puitteissa insinööri Jaari ryhtyi vuosina 1945-46 jälleen solmimaan katkenneita ulkomaansuhteita, pitäen samalla silmällä vaatetusteollisuuden näköaloja. Matkoillaan hän onnistuikin hankkimaan huomattavia kangaseriä eri puolelta eurooppaahyvien suhteidensa ansiosta.

 

Kankaat oli hankittu luotolla pankki -  ja valuuttatakuin  ja ne oli määrä jakaa kotimaisten vaatetusteollisuuden kesken.

Muilta lienee puuttunut rohkeutta, sillä lopulta Ruben Jaari lunasti suurimman osan materiaalista itse. Muun muassa Englannista hankitut ensiluokkaiset muotikankaat takasivat näin Kappa-Keskukselle myyntiartikkeleita, joista muualla maassa oli vielä kipeä pula, ja liike saavutti etulyöntiaseman ostavan yleisön tietoisuudessa. 

Insinööri Jaari toi Suomeen myös plastiikin.

Hän oli kuullut vuonna 1946 agentuuriliikkeensä Miron kautta USA:ssa ja Englanissa kehitetystä mullistavasta uudesta materiaalista, josta oli ryhdytty valmistamaan muotituotteiksi tulleita sadetakkeja.

Plastiikista innostunut Jaari suunniteli myös omia pieniä lapsiaan varten flanellista ja selluloosasta valmistetun plastiikilla ympäröidyn “baby-setin”.

Keksintö -- joka oli perustana myöhemmille kehitetyille uusille innovaatioille -- herätti myönteistä huomiota muun muassa lastensairaaloissa, mutta kansanhuoltoministeriössä ei silti myöntänyt tarvittavaa hinnanvahvistusta. 

 

Jaari oli kuitenkin jo hankkinut materiaalille tuontiluvan, joten hän ryhtyi itse valmistamaan sadetakkeja Suomessa. Kireän kangastilanteen aikana tämä takasi tehtaalle täystyöllisyyden ja Kappa-Keskukselle menestysartikkelin -- “aitoja Plastic-sadetakkeja" jopa jonotettiin liikkeen ulkopuolella. 

Yrittäjä Ruben Jaari, uranuurtaja

 

Ruben Jaari näki vahvasti että yritteliäälle on kaikkina aikoina tarjolla mahdollisuuksia. Näihin mahdollisuuksiin hän osasi itse tarttua ja toimi siten hyvänä esimerkkinä henkilökunnalleen ja yhteistyökumppaneilleen.

 

Ruben Jaari ja hänen Pukevansa ovat olleet monessa suhteessa uranuurtajia ja ensimäisiä sekä omalla alallaan  että laajemminkin. Ruben Jaari osasi tarttua tilaisuuteen – mutta myös itse luoda uusia mahdollisuuksia kehitykselle.

Kauppaneuvos Ruben Jaari teki Kaisaniemenkadulla sijainneesta Pukevasta käsitteen. Maineikas koko perheen muotitavaratalo ehti olemassaolonsa aikana palvella useita sukupolvia, ”vauvasta vaariin”, kuten liikkeen mainoslause kuului.

 

Ruben Jaari oli kuitenkin paljon muutakin kuin luomisvoimainen ja tarmokas kauppias, sillä hänet tunnettiin monipuolisena liikemiehenä ja yrittäjänä, joka ehti pitkän uransa aikana vaikuttaa sekä kaupan että teollisuuden kehitykseen ja historiaan Suomessa. Pukevan lisäksi hänellä oli useita muitakin omia yrityksiä. 

 

Ruben Jaari oli Vaatetusteollisuuden Keskusliitto VATEVA ry:n perustajajäsen ja hän toimi mm. Pukimo- ja Turkisliiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajan (1961-1980).

 

Aktiivisesta toiminnasta liike-elämässä ja yhteiskunnallisista ansioistaan kauppaneuvos Jaari sai useita tunnustuksia, kuten Suomes Työn Liiton kultaisen ansiomerkin (1968), Suomen Yrittäjän Keskusliiton valtakunnallisen Yrittäjänpalkinnon (1973) ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritari merkin (1974).

 

Tasavallan Presidentti myönsi Ruben Jaarille kauppaneuvoksen arvonimes vuonna 1969. 

 

Tavaratalokaupan uranuurtaja 

Tavaratalokaupan uranuurtajana Ruben Jaari korosti monipuolisen valikoiman tärkeyttä.

 

Hän rakensi päämäärätietoisesti Kappa-Keskuksesta koko perhettä palvelevan tavaratalon. 

 

Jaari näki tavaratalon myös ratkaisuna nykyajan kiireisen ihmisen ostopulmiin. Insinööri Jaari sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1969, samana vuonna Kappa-Keskus vaihtoi nimensä Pukevaksi. Uusi tavaratalo valmistui kaisaniemenkadulle 70-luvun alussa. 

 

Jaari oivalsi,että Kaisaniemellä oli kuluttajavirtojen kannalta strateginen merkitys.

 

Hän ennakoi myös metron merkityksen kaupankäynnin kannalta, ja Pukeva olikin aktiivisesti ajamassa omaa metroasemaa Kaisaniemeen - sisäänkäynti haluttiin oman tavaratalon pohjakerrokseen.

 

Markkinatutkimusten ja kaupunkidynaamikan lisäksi Ruben  Jaari tunsi myös ihmisen luonteen “Tiedän, kuinka vaikea on saada mies telkkarin äärestä ostoksille. Kun hänet kerran onnistuu saamaan mukaan, on paras ostaa kaikki saman katon alta, kerätä toisiinsa sointuva kokonaisuus kenkiä ja solmioita myöten”.

 

Ruben Jaarilla oli vahva näkemys siitä, millaista palvelua ja millaisen ostosympäristön hän halusi tarjota asiakkailleen.

 

Kaiken taustalla oli luonnolisesti pyrkimys hyviin myyntilukuihin. Suunnittelun johtoajatuksena oli,että tekniikan ja viihtyvyyden tulee palvella sekä asiakkaita  että henkilökuntaa. Eritystä huomiota kiinnitet tiin myymälän väreihin ja miljööseen. Tavoitteena oli että tavarat tulevat asiakkalle hyvin esiin.

Osamaksukaupan isä

 

Pukeva aloitti ensimmäisenä suomessa laajamittaisen luottokaupan – liike ryhtyi tarjoamaan tili- ja osamaksupalveluita asiakkailleen, ja yritykseen perustettiin tilipalvelu.

 

Samalla syntyi käsite ”tiliasiakas”.

Jo Kappa-Keskus mainosti houkuttelevasti:

”Kappoja erittäin halvalla sekä käteisellä että vähittäismaksulla”. 

Ruben Jaari tähdensi, että talvi tai kesä tulee koko perheelle samaan aikaan, mutta raha ei.

 

Kun asiakkaan kanssa tehdään hänelle sopiva budjetti, ongelmia ei synny.

Jaarin mukaan tilikauppa koituu sekä asiakkaan että kauppiaan eduksi. ” Ilman tilimyyntiä moni vaate jäisi ostamatta tai sen ostoa ainakin siirrettäisiin seuraavaan kuukauketeen tai jopa vuoteen.”

 

Kun Ruben Jaari aloitti tilikauppaa, hänet erotettiin uuden kauppatavan takia silloisesta Turkisliitosta.

Jaari kertoi vain olevansa iloinen siitä, etteivät muut ymmärtäneet tilimyynnin päälle ja toivoneensa, etteivät alkaisikaan ymmärtää – se kun vain lisäisi hänen omaa myyntiään. Muut aloittivat omat tilikauppansa vasta vuosien kuluttua, joten Jaari sai hyvän etumatkan.

Pukevan ensimmäinen tiliasiakas oli rouva Margit Marjoniemi. Hänen ensimmäinen tiliostoksensa oli välikausitakki.

Epäilijät ennustivat konkurssia Kappa-Keskukselle.

”Minä luotansuomalaisiin ja suomalaiset luottavat minuun”, julisti optimistinen insinööri Ruben Jaari, ja yritys kasvoi voimakkaasti. 1950-luvulle siirryttäessä Kappa-Keskuksen tilimyyntijärjestelmää ryhdyttiin kutsumaan perhetiliksi.

 

Vuonna 1981 otettiin käyttöön kokonaan uusi tilimuoti, tilikortti.

 

Pukeva kehitti toimintaansa aktiivisesti koko historiansa ajan. Asiakkaiden toivomukset ohjasivat Pukevan toimintaa keskeisesti, mikä näkyi muun muassa siinä, että Ruben Jaarilla oli tapana viettää paljon aikaa tavaratalossa ja keskustella asiakkaiden kanssa henkilökohtaisesti.

Tarinoita suuresta Rubenista:

KARISMAATTINEN MOTIVOIJA

Moni kertoo arvostaneena kauppaneuvos Jaaria paitsi hurmaavana ihmisenä, myös erittäin hyvänä johtajana.

Hän ei halunnut lukittautua ylhäiseen johtoportaaseen ja sanella käskyjä kabineteista, päinvastoin. Välillä kauppaneuvos jopa tavattiin tavaratalon edestä ohjaamasta asiakkaita henkilökohtaisesti siään tai tiilamasta taksia tavaratalossa asioineille rouville.

 

Henkilökunnan sitouttaminen onnistui kauppaneuvokselta erinomaisesti, moni tunsi tekevänsä työtä ikään kuin oman yrityksensä eteen.

 

Liisa Nikkanen, markkinointipäällikkö:

JOHTOTÄHTI

"Sellaista me-henkeä ja sitä tunnelmaa, joka siellä vallitsi henkilökunnan keskuudessa en ole tavannut missään muualla. Enkä usko enää tapaavanikaan. Kaikki sanovat sitä samaa. Ihmiset työskentelivät Pukevassa sillä mentaliteetilla, että tämä on niin kuin meidän firma.

Ruben Jaari oli siellä johtotähti.

Hän oli hyvässä ja pahassa diktaattori. Hän piti kaikki langat käsissääm, ja ehkä johtuikin siittä, ettei sinne syntynyt minkäänlaista hierarkista rakennetta.

Kaikki olivat töissä vain Ruben Jaarilla."

 

Risto Suominen, tavaratalopäällikkö:

VIISAS IHMINEN

"Minulla oli täysi kunniotus Ruben Jaaria kohtan, ennen kaikkea sen vuoksi että hän oli erityisen viisas ihminen. Ruben Jaari ei päästänyt muita kovinkaan helposti lähelleen. Kyllä hän piti tiettyä etäisyyttä sekä minuun että muihin.

Hän sai ihmiset auttamaan itseään. Jokainen ihminen taksikuskia myöten luuli, että juuri hän vaikutti siihen, millainen Pukeva lopulta oli."

 

Satu Wrede, siSäänostaja, muotikoordinaattori:

VALTAVAN HYVÄ KYKY MOTIVOIDA IHMISIÄ

"Rubenilla oli ehdottomasti valtavan hyvä kyky motivoida ihmisiä. Kun hän puhui, hän oli hyvin kommunikaatiivinen puhuen valtavasti koko henkilökunnan kanssa.

Ihmiset kokivat, että heillä oli suora vaikutusmahdollisuus asioihin. Me olimme ylpeitä meidän firmasta, joka näkyi positiivisesti ulos päin.

Ruben Jaari tuntui valinneen töihin sisäänostajia, jotka olisivat itse halunneet olla kauppiata. Silloin myös sitouduttiin aivan erityisesti. Sitä koki, että tämä on minun kauppani. Hän välitti, hän kyhyi osoitti mielenkiintoa. 

Ja hän tietysti lähti siitä, että me kaikki olemme kiinnostuneita. Hän saattoi soittaa kymmeneltä illalla ja kysyi jotain, mutta se kuului asiaan.

Meille tuli sellainen olo, että mekin temme parhaamme, koska hänkin tekee parhaansa."

 

Antti Mäkinen, Juho Vainion säätiön kiinteistöjen isännöitsijä:

MUSTASUKKAINEN PUKEVAN TYTÖISTÄ

"Ruben Jaari oli hyvin mustasukkainen Pukevan tytöistä. Hän sähähteli minulle aina aika ajoin, jos huomaisi minun katsovan ketään pidempään.

Kerran Pukevan kahvioon oli tullut oikein kaunis tummaihoinen myyjätär, jota minö sitten uskaltauduin katsomaan. Totesin Rubenille kävelessämme siitä ohi, kuinka viehättävä tyttö tuossa kahvibaarissa onkaan.

Ruben sanoi minulle: ”Antti perkele. Tuohon tyttöön sinä et koske. Jos sinä niin teet niin, niin minä ammun sinut.”

Hänellä oli aina aika ajoin tälläisiä tokaisuja. Tyttöjä ei saanut edes katsoa silloin kun he olivat hänen tavaratalossaan ja hänen nurkissaan."

 

Liisa Paronen, PR-päälikkö:

HYVÄ HUUMORINTAJU

"Ruben Jaarilla oli hirveän hyvä huumori, monesti hän saattoi ilmaista asioita vitsien välityksellä. Muistan kun hän kertoi kerran siitä kun hän oli ollut nuori mies ja lepakossa tansimmassa

”Kuulkaas minä pistin tuolloin aina rintataskunenäliinaan vähän bensaa. Kun tanssin työttejen kanssa ja he haistoivat bensan, he luulit että minulla on auto. Silloin pääsi paljon paremille saatille.”

 

Tuula Eriksson, kaupallinen johtaja:

KENKÄOSASTON SUUDELMAUUDISTUS

"Kenkäosastolla oli välillä vaikeuksia varaston järjestyksen ylläpidon kanssa.

Tuolloinen kenkäosaston johtaja rouva Lehtinen lupasi, että hän selvittää osaston tiettyyn päivään mennessä, johon kauppaneuvos Jaari sanoi, että sehän on ihan suukon arvoinen lupaus.

Sitten puhuttu päivä saapui ja kenkävarasto oli kuin olikin kunnossa.

Kauppaneuvos oli paikan päällä katsomassa varastoa ja kysyin, että muistaakos kauppaneuvos mitä lupasitte. Kauppaneuvos sanoi: ” Rouva Lehtinen, tulkaapas tänne!” ja hän meni sinne kenkähyllyjen väliin, katsoi joka puolelle ja antoi rouva Lehtiselle suukon keskelle suuta."

 

Antti Mäkinen, Juho vainion säätiön kiinteistö isännöitsijä:

KETTU MIEHEKSEEN

 

"Ruben Jaari varoitteli aina naisista ja sanoi: ” Muista Antti, nainen on aina ketumpi kuin mies!” Mutta kyllä minusta tuntui, että Ruben oli vielä ketumpi."

Ruben Jaari ja Liisa Paronen

Kettu kauppamies

Insinööri ja kauppaneuvos Ruben Jaari tuli erittäin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Tämä näkyi kauppanevoksen loistavassa suhdetoiminassa sekä Pukevan menestyksestä.

Luonteeltaan hyvin persoonallista Ruben Jaaria on kuvattu lukuisin tavoin.

 

Liisa Nikkanen, markkinointipäälikkö:

HIRVITTÄVÄN OVELA MIES

"Ruben Jaari oli aggressiivinen, äärimmäisen karismaattinen, hirvittävän ovela ja hyvä neuvottelija. Hän osasi aina katsoa, mistä narusta kannattaa vetää.

 

Hän oli loistava ihmistuntija ja näki aina äkkiä vastapelurista, miten kannattaa toimia. Neuvottelutilanteessa hän tiesi aina,miten pitkälle voi mennä. Jos Ruben Jaari oli huoneessa, niin kenellekkään ei jäänyt epäselväksi kuka tätä leikkiä johtaa.

Hän ei ollut kuitenkaan pelottava, vaan aika hyväsydäminen."

 

Tuomo Forss, mainospäällikkö:

AINA LUURI KORVALLA

"Minua naurattaa yhä tänäkin päivänä hänen puhelimenkäyttönsä. Hän saattoi olla yölläkin puhelin kädessään. Olen kauhulla ajetellut sitä, jos hän eläisi tänäpäivänä, sillä hänellä olisi varmasti ainakin kymmenen kännykkää, joihin puhuisi jatkuvasti."

Tiukkoihin tilanteisiin joutuessaan

kauppaneuvoksella oli aina jokin ässä hihassa.

 

Antti Mäkinen, Juho vainion säätiön kiinteistöjen isännöitsijä:

VAIMOLLE SAMPPANJAA

"Kauppaneuvos ei tuntenut minun vaimoani. Olimme kerran kävelemässä vaimoni kanssa Pukevassa, jossa kiertelimme ympäriinsä.

Vaimoni oli taka-alalla ja kauppaneuvos tuli tervehtimään.

Hän tuli äkkiä luokseni ja sanoi: ”Antti, kuka tuo nainen on sinun seurassasi?”

Sanoin, kuule, hän on minun vaimoni, ollaan täällä vähän kiertelemässä.

Siitä paikasta hän ampaisi äkkiä vaimoni luokse ja sanoi ” Voi kuinka hauska nähdä rouva Mäkinen! Rouva Pakarinen, menkää heti hakemaan se shampanjapullo, jonkä monä käskin rouva Mäkistä varten jäähdyttämään.” 

Hän ei edes tiennyt, että kyseessä oli minun vaimoni, mutta niin sitten mentiin juomaan pullo shampanjaa.

Aina jos paikalla oli arvovaltaisita väkeä, niin hän halusi osoittaa huomioita heidän rouvillaan. Hän osasi kyllä huomioida ja reagoida nopeast"i.

 

Risto suominen, tavarapäällikkö:

TAISTELU PALOPÄÄLLIKÖN LEPYTTÄMISEKSI

"Pukevan rakennusvaiheiden aikaan toista seinää rakennettiin ja toista louhittiin, niinpä viranomaismääräysten mukaan poistumiskäytäviä täytyi olla ja niiden täytyi olla merkattuina.

 

Kävipä niin, että paikallinen palopäälikkö tuli tarkistamaan Pukevaa ja kuten yleensä heillä oli tapana, hän halusi kiertää paikkoja läpi itse ilman opasta. No, päälikkö löysi sieltä oven joka oli merkattu varauloskäytäväksi.

Hän meni siitä sisään ja ovi loksahti kiinni hänen selkänsä takana. Ja sinä päiväänä se rappukäytävä ei johtanut muualle kuin tiiliseinään.

Palopäällikkö hermostui tietysti mahdottamasti ja pyrki pois sieltä. Hän tuli ovelle, joka oli lukossa, eikä sisäpuolella ollut mitään.

Hän joutui ryskyttämään ovea, kunnes lähimpänä ollut osastonhoitaja kävi päästämässä hirvittävän vihaisen miehen pois oven takaa. Tuo oli katkera heti, sillä viranomaiset saattoivat tehdä elämän mahdottoman hankalaksi.

 

Tapaus kantautui Ruben Jaarin korviin ja hän päätti, että kyllä hän viellä saa tuon kaverin puolelleen. Ja niin palopäällikkö pyydettiin Jaarin huoneeseen.

Olin myös itse paikalla adjutanttina. Jaari oli päättänyt, että hän valloittaa palopäällikön. Hän mietti, että kun palopäällikkö tulee sisään, niin hän ei pyydäkään anteeksi, vaan pamauttaa hyvin suomalaiseen tapaan:

”Kato perkele, kuka sieltä nyt taas tulee.”

Sillä kertaa idea meni kuitenkin vähän vikaan, sillä palopäällikkö luuli, että Jaari tarkoitti huudahduksellaan hänen sodan runtelemaa ulkonäköään. Ja sillä hetkellä hän ei leppynyt sitten millään vaan lähti pois kiukkuisena.

 

Niinpä Ruben Jaari muutti taktiikkaa. Hän lähetti vaimolle ruusuja ja konjakkipullon palopäällikkölle ja pyysi hänet uudestaan paikalle. Kaverin tullessa paikalle pitkin hampain Ruben käyttäytyi aivan eri tavalla. 

Hän ei muuta tehnyt kuin pyysi anteeksi ja pyysi anteeksi. Tilanne ratkesi lopulta. Rakennuskieltoa ei tullut."

 

Timantinkova Liikemies

 

Sitkeänä liikemiehenä Ruben Jaari ei antanut helposti periksi tiukoissakaan liiikeneuvotteluissa. Joskus neuvottelutilanne johti irtisanomisiin ja jopa oikeudenkäynteihin.

Liisa Nikkanen, markkinointipäällikkö: 

SAIN POTKUT VIIKONLOPUKSI

"Ruben Jaari oli hyvin spontaani.

Hän jopa kerran erotti minut Pukevasta joskus 70-luvulla.

Oli perjantai ilta ja menin pyytämään häneltä palkankorotusta hän oli sitä mieltä ettei onnistu. Hän käänsi taskutkin housuistaan ja sanoi ”Ei minulla ole rahaa.

 

Minä vänkäsim ja vänkäsin sanoin, että kyllä minä tiedän, että teillä on rahaa ja että tarvitsen palkankorotuksen.

No, hän tosiaan erotti minut ja sanoi: ”Selvä lähtekää.”

Ja sanoin, että selvä, minä lähden.

Menin sitten kotiin ja mietin, että nyt pitää alkaa etsimään uusia töitä.

Kauppaneuvos oli marssinut saman tien palkkakonttoriin ja sanonut, että minut on erotettu ja minulle pitää laskea lopputili. Sunnuntaina hän sitten kuitenkin soitti minulle kotiin ja kysyi, voitaisiinko neuvotella asiasta.

No, minä sain palkankorotuksen ja tulin sitten maanantaina normaalisti töihin. Pukevassa juttu oli tietysti jo ehtinyt kiertää ja siinä tiskillä sitten istuisvat keskusneidit, jotka kysyivät minulta varovasti, olinko tullut hakemaan tavaroitani."

 

Antti Mäkinen, Juho Vainion säätiön kiinteistöjen isännöitsijä:

NEUVOTTELIJA VAILLA VERTAA

"Kauppaneuvos oli äärettömän taitava neuvottelija, sillä välillä oikein juonikin.

Hänellä oli joskus asianajajakin mukana. Meillä oli kaikenlaisia pikkujuridisia asioita ja jopa yksi oikeusjuttukin keskenämme.

 

Se oikeusjuttu onkin mielenkiintoinen, sillä homma alkoi niin, että hän soitti minulle ja sanoi: ”Antti perkele, kuka on antanut luvan laittaa minun kiinteistöjen rajalle sellaiset mainoskuutiot?” 

Asia koski Valioasun vihreitä mainoskuutuioita, joiden sijoittamiseen olin antanut luvan Valioasun toimitusjohtajalle.

 

Ruben sanoi, etten saa antaa tuollaista lupaa. Ja minä sanoin, että olen jo antanut sen luvan, ja että on myöhäistä perua. Siihen hän sanoi: ”Jaa, no me menemme tästä asiasta sitten oikeuteen.”

 

Minä luulin aluksi, että hän vitsailee. Hän sanoi, että juu, me menemme tästä asiasta oikeuteen, ja lyömme lisäksi vedon. Hän sanoi, että jos hän häviää, niin hän tekee minulle puvun ja jos minä häviän, niin meidän täytyy tehdä uusi vuokrasopimus erilaisin ehdoin.

 

No, pidin koko juttua leikkinä, mutta ei, pian sieltä tulikin haaste raastuvanoikeuteen

Aleksanterinkadulle. Menin sitte kärärjöimään ja Juho Vainion säätiö sitten lopulta voitti. Päätöksessä katsottiin että, että isännöitsijällä täytyy olla oikeus päättää kiinteistöön kuuluvasta irtaimistösta.

Selvisin siitä siis kuivin jaloin, ja niin minä luulin, että koko juttu oli loppuun käsitelty. Meni jokunen aika, kunnes Ruben soitti minulle sanoen: ”missäs perkeleessä sinä kuppaat, kun et ole tuonut minun mestarille mittoja?”

Sanoin, että kuule, minä pidin leikinä koko asiaa.

Johon hän vastasi: ”Minun kanssa ei leikitä, tulet heti antamaan ne mitat!”

 

itten puku tehtiin – maksoin siitä muodollisen hinnan – ja minusta se puku istui hirveän huonosti, enkä juurikaan sitä käyttänyt.

Hän sanoi kerran sen jälkeen: ”Minä en ole kertaakaan nähnyt sinulla sitä pukua. Missä se puku on?” Sanoin, että kuule siitä näkee heti, että se on hävinneen miehen puku.

Hän suuttui aivan älyttömästä ja sanoi: ”Tästä talosta ei saa yhtään lähteä yhtään tavaraa ulos, johon asiakas ei ole tyytyväinen. Puku heti tänne tai mestari lentää ulos.

 

Sitten sitä pukua vähän entrattiinkin.

Mies kuin promootio:

Suuret muotinäytökset

– Myös lentäen

 

Kappa-Keskuksesta alettiin 1950-luvun alussa monipuoliseksi muotitavarataloksi.

Jo vuonna 1949 Ruben Jaari aloitti säännöllisesti suuret muotinäytökset, ensimmäisenä Suomessa.

 

Näytöksissä esiteltiin vaatteita koko perheelle.

Ruben Jaari on kertonut, että yritys halusi antaa suurelle yleisölle neuvoja pukeutumiskulttuurista ja saada ihmiset ymmärtämään kuinka paljon itseluottamusta ja iloa oikea pukeutuminen antaa.

 

Myös lehdistölle järjestettiin säännölliset uuden sesongin muodin esittelytilaisuudet, joiden järjestelyihin panostettiin huomattavasti

 

Tuomo Forss, mainospäällikkö:

muotinäytös lentokoneessa

" Pan American – lentoyhtyiöstä otettiin tuolloin meihin yhteyttä ja kysyttiin, mitä yhteistä voitaisiin järjestää, kun heillä oli edessään ensilento Suomeen.

Minulle tuli mieleen, että järjestetään muotinäytös. Aluksi hän katsoi minua pitkään, mutta yht'äkkiä hän keksi, että heillä on kone, josta voidaan saada toiselta puolelta penkit pois.

Mietimme pitkään, ketä saisimme lennolle mukaan muotitoimittajien lisäksi. Lopulta Hilkka Koskimaa keksi että hommataan Tasavallan presidentin puoliso, rouva Sylvi Kekkonen paikalle. Ja hänhän tuli.

 

RALPH JAARI, RUBENIN POIKA:

SYLVI KEKKOSEN SILMÄNISKU

"Kerran pukevalaiset saivat päähänsä jårjestä'ä muotinäytöksen lentokoneessa. Aie toteutettiin sitten Pan Amin amerikkalaisella lentokonneella. Kunniavieraana oli mukana presidentin puoliso Sylvi Kekkonen.

Olin yhdessä veljeni Rayn kanssa mannekiineina vaikka olimme vielä teinipoikia.

Kone kulki reittiä Helsinki - Turku - Tampere - Helsinki.

Naantalin kohdalla joku keksi kysyä "missä Presidentti on?"

"Ettekö näe, tuollahan se ​vilkuttaa" sanoi Sylvi ja iski silmää.

Kuin yhtä perhettä:

Pukevahenki pukevaperheessä

Kauppaneuvos Jaarin omistautuminen ja rakkaus omaa yritystä kohtaan sai muutkin sitoutumaan Pukevan täydellä sydämellä.

Käsite ”Pukeva-perhe” kuvaa yrityksen ilmapiiriä monessakin mielessä erinomaisesti.

 

Pukevan markkinoinnissa käytettiin nelihenkistä Pukeva-perhettä, joka keskitti ostonsa Pukevaan ja sai hyödyn liikkeen ”pitkämielisestä luottotilista", kuten 70-luvun alusssa mainostettiin.

 

Tämä ”ihka oikea” Pukeva-perhe syntyi suurten muotinäytösten yhteydessä ja osastojen oli saatava samaan kuvaan. Mainonnassa ja muotinäytöksissä Pukeva-perheen äitinä esiintyi nyt Liisa Paronen muistelee, miten hänellä ”miehet vaihtuivat moneen otteeseen”.

 

Miesten pukuosaston osastopäällikkö Arvi Inkinen oli kuitenkin pitkäaikaisin ”herra Pukeva”.

 

Monet muistavat kauppaneuvos Jaarin usein kertoneen tarinaa siitä, kun oman puolisonsa kanssa ravintolassa ollut Liisa Paronen sai nuhteita tuntemattomalta rouvalta. ”Hyi hyi kuinka olette uskoton teidän miehellenne!”.

Paronen kuitenkin arvelee tarinaa kauppaneuvoksen itse keksimäksi.

 

Mutta Pukeva-perhe oli paljon muutakin kuin yrityksen 1960-70-lukujen mainonnassa esiintynyt ydinperhe. Ruben Jaari oli värikäs persoonallisuus ja perhe yrityksen inhimillinen johtaja.

 

Hän oli alaistensa keskuudessa pidetty isähahmo, ja kauppiaana hän huolehti asikkaistaan henkilökohtaisesti, joskus sananmukaisesti kädestä pitäen,

Pukevalla oli pitkät perinteet ja se arvosti pitkäaikaisia työntekijä- ja asiakasuhteittaan. Käsite ”pukeva-perhe” kuvasi hyvin konkreettisesti yrityksen sisäistä yhteishenkeä johdon ja eri henkilöstöosastojen kesken ja yhdisti myös asiakaskunnan samaan perheeseen usean sukupolven ajan. 

Liisa Paronen, PR- ja lehdistösuhteet:

HYVÄ HENKI

"Meillä oli hyvä Pukeva-henki. Sen kauppaneuvos kyllä onnistui saamaan aikaan. Me kaikki ikään kuin puhallettiin yhteen hiileen. Jokainen varmasti tunsi olevansa omalla paikallaan ja tykkäsi tehdä töitä. Ihmiset viihtyivät Pukevassa yleensä pitkään. Minäkin olin 43 vuotta."

 

Ralph Jaari.

rubenin poika

RALPH JAARI KERTOO

PERHEESTÄÄN JA PUKEVASTA

 

Kerro nuoruudestasi ja muistoja Rubenista.

- Synnyin 1949 eli siinä vaiheessa oltiin jo aika pitkällä Pukevan kanssa. Minun ensimmäiset muistikuvat ovat jostain 50-luvun puolivälistä, jolloin oli Pukeva-Kappakeskuksen pikkujoulujuhla Kaivohuoneella. Muistan vain, että oli oikein kivaa yhdessä ja siellä oli hyvä henki. Jäi jotenkin mieleen, että oli mukavaa.

 

Liittyvätkö varhaismuistot erityisesti Ruben Jaariin. isääsi kotona vai paikan päällä Pukevassa?

- Muistan myös kun meille hankittiin televisio suunnilleen vuonna -57. Silloin Pukevalla oli telvisiomainos, jossa sanottiin"Pukeva-Kappakeskus liike verraton".Koulussa kaverit kiusasivat ja tulivat kiusoittelemaan: pukeva kappa-keskus.

 

 Minkä ikäisenä aloit viettää enemmänkin aikaa Pukevassa?

- Vasta aikuisena. Ajattelin pitkään, että halusin tehdä jotain muuta. Tulin Pukevaan vasta vajaa kolmekymppisenä, 70-luvun lopussa.

 Miksi muutit mieltäsi?

- Ehkä se veri veti sitten kuitenkin. Isällä oli tuolloin jo yli 70 vuotta ikää.

 Ehtikö Ruben viettämään kotona aikaa?

- Joskus viikonloppuisin kyllä. Isän eräs harrastus oli shakinpeluu, jota hän yritti myös opettaa minulle ja veljelleni Rayille. Hän oli kova shakinpelaaja ja taktikko. 

- Se ei ollut pelkästään shakinpeluuta, vaan siinä myös harjoitettiin kykyä ottaa huomioon toisen vastapelaajan mahdollisuudet ja laskea monta askelta eteenpäin. Sitä hän meille opetti

Kokiko Ruben mielestäsi Pukevan muutenkin kuin vain yrityksenä?

- Ei se ollut isälle vain yritys, se oli hänelle henki ja elämä.

Miten se näkyi?

- Silloinkin kun hän oli kotona, niin kyllä hänen ajatuksensa kulkivat siellä. ja hän puhui jatkuvasti puhelimessa, parhaimmillaan pariinkin puhelimeen. Hän oli siitä innostunut.

- Isälle oli tyypillistä, että hän halusi aina kuulla, mitä mieltä asiakkaat ovat Pukevasta. Aina kun hän tilasi taksin matkalla töihin, hän tenttasi taksikuskilta, että mistä ostatte vaatteenne, oletteko olleet tyytyväinen? - - Jos jostain syystä ei ollut ostanut/ollut tyytyväinen, hän kysyi, miksi näin on. Jos oikein hyvin kävi, niin isä sopi tapaamisen taksikuskin kanssa, että mennään yhdessä katsomaan, jos jotain löytyisi.

Missä asuitte?

- Helsingissä Cygnaeuksenkatu 16. 

Miten  äitisi Irene suhtautui Rubenin työnarkomaniaan?

- Äiti oli hyvin keskeinen osa koko yritystä. Heillä oli sellainen työnjako, että isä oli markkinointi- ja myyntimies sekä ideoiden ja uuden luona. Äiti tuli perässä ja katsoi, miten asiat käytännössä pelaavat, ovatko päätökset kannattavia.

- Hän myös seurasi paljon varaston tilannetta. He olivat työpari, josta toinen oli markkinoinnin puolella ja toinen hoiti liiketaloutta.

- He tapasivat vuonna -39 Riiassa, kylpyläkaupunki Jurmalassa. Isän äiti oli siellä hoitamassa reumaansa. Isä meni tapaamaan äitiään sinne, ja he olivat jossain yhteydessä tavanneet ja rakastuivat.

- He tulivat Suomeen just ennen toisen maailmansodan alkua. Heillä oli 3.9.39 oli häät, eli samana päivänä kun Toinen maailmansota alkoi. Isä joutui rintamalle ja äiti avusti häntä toimimalla suomalaisissa muonitusjoukoissa. Äidillähän kävi todella hyvä tuuri, sillä koko hänen muu perheensä tuhoutui Hitlerin vainoissa.

- Äiti on latvian juutalaisia ja isä on alkuperäisesti venäjän juutalaisia. Isän isä on jo alun perin syntynyt Suomessa.

Juutalaisuus kotona/arjessa miten se näkyi?

- Kyllä meillä vietettiin näitä juutalaisia pyhiä. Juutalainen uusivuosi, hanukka-juhla joulun tilalla ja pääsiäinen.

Oliko veljesi Ray voimakkaammin mukana Pukevan toiminnassa?

- Raylla oli haaveena jo nuorena, että hän haluaa tulla Pukevan johtajaksi. Opiskeli välillä Sveitsissä. Mitä enemmän Ray halusi näyttää, että hän kykenee hoitamaan yritystä, sitä enemmän isä halusi pitää häntä sivulla.

- Minä tulin itse vasta vuosikymmenen myöhempää mukaan. 

Oliko tiettyä vuotta, kun Ruben jättäytyi pois Pukevan jokapäiväisestä hoitamisesta? Milloin?

– Se tapahtui 70-luvun puolivälin paikkeilla. Silloin Bo Ohlsista tuli varatoimitusjohtaja. Isä oli tuolloin seitsemissäkymmenissä. Isä oli aika paljon hoidossa tuolla Sveitsissä.

Milloin Ruben kuoli, entä Irene?

- Ruben Jaari kuoli 15.8.1991. Äiti kuoli siitä muutama vuosi myöhemmin. 30.3.1998.

Pukevan syntytarina? Miten isäsi kertoi siitä itse?

- Aina tuli esille, että he perustivat kivijalkaputiikin vuonna 1933 Kaisaniemenkadulle, joka oli nimeltään Kappakeskus. Se myi pelkästään naisten päällysvaatteita. Rubenin ja Irenen lisäksi vain yksi työntekijä, Dolly Bergholm.

- Ruben oli kyllä ollut pitkään vaatteiden kanssa tekemisissä. Isä etsi pitkään hyvää paikkaa, jonne kauppa tulisi perustaa. Kaisaniemenkatu oli isän mielestä murtokatu, jonka kautta ihmiset kulkevat. 60-luvulla tuli Kaisaniemen- ja Fabianinkadun kulmaan Seppälä. Heillä oli edulliset hinnat, sillä he toivat vaatteita Kaukoidästä.

Miten Ruben suhtautui kilpailijoihin?

- Kilpailu toi lisää ihmisiä Kaisaniemenkadulle. Oli siinä hyvätkin puolensa.

Miten Ruben suhtautui työntekijöihinsä?

- Kohteli hyvin ja arvosti heitä. Sellainen mielikuva minulla on.

Tuliko työntekijöistä läheisiä ystäviä?

- Kyllä ystäviä tuli, toisaalta piti etäisyyttä, eikä päästänyt liian lähelle. Tulee mieleen Topi Gert. Hän oli konttoripäällikkö, mutta myös oman aikansa Spede Pasanen. Hän juonsi aina joulujuhlat sun muut, muun muassa hänen kauttaan syntyi niin kutsuttu Pukeva- henki.

Muu suku?

- Isällä oli kolme veljeä. Veljistä Sender oli mm. mukana Pukevassa. Oli mukana kehittämässä Pukeva-tilijärjestelmää. Isällä ja Faijulla oli jo aiemmin ollut yhteinen tehdas nimeltä Mallio. Faiju menestyi kohtuullisen hyvin vaatevalmistajana. Davidin firma Lady liitettiin lopulta myös pukevaan. Hän oli suvun juutalaisten perinteiden vahva ylläpitäjä.

Miten Ruben hoiti mediasuhteita?

- Oli aika aktiivisesti tekemisissä muun muassa muotinäytösten kautta. Ulkomaalaiset julkkistapahtumat saivat myös paljon julkisuutta.

- Muotinäytökset olivat aina suuria tapahtumia. Niitä oli kaksi vuodessa. Kerran yksi pidettiin lentokoneessa, olin itse siellä mannekiinina,

Hakiko Ruben paljon vaikutteita ulkomailta?-

- Kyllä haki. Nyt kun olen katsonut hänen vanhoja papereitaan, niin sieltä on löytynyt muun muassa eri maiden vaatefirmojen ilmoituksia. Hän on katsellut miten muut ovat niitä tehneet esimerkiksi Sveitsissä, Saksassa ja Tanskassa. Hänellä oli oma suhdeverkostonsa. Ennen kuin uutta Pukeva-tavarataloa alettiin rakentaa, niin hän kierteli paljon ympäri maailmaa.

Oliko teillä perheen keskeisiä päivittäisiä traditioita?

- Meillä oli kotona kotihengetär, Anna, joka laittoi kotona ruokaa ja piti huolta meistä lapsistakin.. Joskus Annan laittamat ruoat ehtivät jäähtyä pöydässä, hän oli noina kertoina hyvin pahoillaan.

Anekdootti?

- Isä oli tekemässä yöllä kirjoitushommia Pukevassa. Sireenit alkoivat soida ja paikalle tuli turvallisuustarkastaja. Rakennuksessa ei olisi saanut olla yöaikaan. Isä sanoi tarkastajalle: 

"Kuulkaa, te teette teidän työn, minä teen minun.”

MUISTELE,

KERRO,

KOMMENTOI:

Beautiful Woman

2018 INNOKIT PROUDLY WITH WIX

  • Facebook Black Round